Työeläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyden perustana ovat eläkkeiden maksamisen mahdollistavat eläkemaksut sekä sijoitustuotot.
Eläkemaksut: Suomessa veroluontoisesti perittävien eläkemaksujen bruttomäärästä huolehtiminen on sama asia kuin työllisyydestä huolehtiminen, enemmän työtä tarkoittaa enemmän eläkemaksuja. Työeläkemaksujen tasoa ei voine korottaa nykyisestään ilman että talouskasvulle aiheutuu merkittävää haittaa.
Sijoitustuotot: Sijoitustuottojen lisääminen olisi varmasti kaikille sopiva ratkaisu eläkkeiden turvaamiseen. Tuottojen nostamiseen on useita teoreettisia mahdollisuuksia:
- Sijoitetaan fiksummin. Paremmin tuottavat allokaatiot yhdistettynä tehokkaampaan kulujenhallintaan voisivat tuottaa vuosittain miljardeja euroja lisää eläkerahaa, ainakin jos uskomme talousmediassa näkyviä ”Taas jäi miljardien eläkepotti saamatta” -kirjoituksia. Toisaalta sivusta katsojien on helppo huudella, että "kyllä minä olisin viime vuonna osannut hoitaa eläkevarat ristomurtoja ja timoritakalliota tuottavammin", mutta ainahan se suurin viisaus onkin löytynyt katsomon puolelta.
- Otetaan suurempaa riskiä, eli lisätään osakepainoa. Keith Ambatscheer nosti raporttinsa julkistamisen yhteydessä esiin ajatuksen Suomen eläkesijoitusten osakepainon nostamisesta 80 % tasolle. Jälkiviisaasti asiaa tarkastellen tämä olisi ollut erinomainen ratkaisu viisi vuotta sitten.
Pörssikurssien viime vuosien nousun takana on ollut ennen kaikkea fiskaalinen elvytys, jolla on ostettu aikaa pankkisektorin pelastamiseen. Elvytyksellä on mahdollistettu velkavetoisen kasvun jatkuminen, ja siinä sivussa nolla-korot ovat nostaneet arvostustasoja. Nyt on liian aikaista arvioida että ovatko keskuspankkiirit oikeasti oppineet säätelemään suhdanteita ja torjumaan vuoden 2008 tyylisen kriisin uusiutumisen uhka, vai onko likviditeetillä vain rakennettu entistä korkeammat tulvavallit.
- Sijoitetaan vähän fiksummin ja otetaan hiukan suurempaa riskiä. Mitään hokkus-pokkus -temppua sijoitustuottojen radikaaliin parantamiseen ilman merkittävä riskitason nostoa ei varmasti ole olemassa. Mutta jos hajautettaisiin vähän tehokkaammin kansainvälisille markkinoille ja otettaisiin hiukan suurempaa osakeriskiä, niin ehkä näin toimien eläkevarojen tuottavuus paranisi ilman että turvaavuus samalla vaarantuisi merkittävästi.
Tämän ratkaisun historiallinen toimivuus on helppoa selvittää. Verrattuna TEL-yhtiöihin Keva ja VER ovat hajauttaneet ulkomaille enemmän ja pitäneet korkeampaa painoa osakkeissa, ja tällä on myös saavutettu TEL-yhtiöitä parempi tuotto. Vaihtoehtoinen selitys on, että Kevan ja VERrin sijoitusorganisaatiossa on taitavampia sijoittajia kuin TEL-yhtiöissä.
Menneet tuotot eivät kuitenkaan ole tae tulevasta performanssista. Aiemmin toimineet konstit eivät välttämättä toimi tulevaisuudessa, ja juuri nyt on vaikea keksiä hyviä perusteita viime vuosina nähdyn reippaan pörssikurssien nousun jatkumiselle. Finanssimarkkinat kehittyvät ja muuttavat muotoaan jatkuvasti, ja myös työeläkeyhtiöt joutuvat etsimään sijoitustoimintaansa uusia toimintatapoja. Vuosien 2010-2013 menestysresepti ei todennäköisesti tule toimimaan enää vuosina 2014-2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti