3.4.1 Parlamentaarinen komitea luomaan Suomelle uuden teollisuuden ohjelma?

Huhtikuu 2014

Otsikon idea Suomen kääntämiseksi nousuun on poimittu 21.3.2014 julkaistusta pamfletista Aate, liike ja tulevaisuus, jossa ammattiliitto PROn puheenjohtaja Antti Rinne esittää poliittisia linjauksiaan. Työeläkeyhtiö Elon hallitukseen kuuluva Rinne on haastamassa Jutta Urpilaisen SDP:n puheenjohtajakisassa.

Rinne toivoo esipuheessaan "asiakirjan herättävän vilkasta keskustelua puolueväen keskuudessa". Olen itse puoluekannaltani jyrkästi sitoutumaton tuuliviiri ja äänestyskäyttäytymiseltäni häilyvä, mutta rohkenen puolueväkeen kuulumattomuudestani huolimatta osallistua keskusteluun. Asia on tärkeä meille kaikille suomalaisille, puoluekantaan katsomatta.

Olen poiminut kirjasesta kymmenen investointien rahoittamiseen ja kansantalouden tilan parantamiseen liittyvää sitaattia. Joistain asioista olen samaa mieltä, ja joistain olen kirjoittanut oman versioni. Alkuperäisestä tekstistä "hylkäämäni" asiat ovat punaisella yliviivattuina, ja oman näkemykseni mukaiset "korjatut" versiot ovat sinisellä. Muutama selventävä kommentti on vihreällä.

1. Nykykeskustelussa tulisi kiinnittää katse julkisten menojen BKT-osuuden sijasta lisäksi entistä vahvemmin talouskasvun ja työllisyyden edellytysten luomiseen sekä yksityisen sektorin kasvun mahdollistamiseen. [s. 15]
2. Valtion Suomen elinkeinoelämän tulee määritellä valtion tuella strategisia sektoreita, joihin panostetaan ja joista toivotaan tulevaisuuden kasvualoja. [s. 21]
3. Suomessa on jo muutaman vuoden poistunut työelämästä eläkkeelle enemmän ihmisiä kuin nuoremmasta päästä on tullut uutta väkeä tilalle. Tämä tilanne jatkuu aina vuoteen 2030 samanlaisena. Sen jälkeen tilanne alkaa tasaantua. Kehitys tarkoittaa sitä, että suomalaiset tekevät yhteenlaskettuna näiden vuosikymmenten aikana vähemmän ja vähemmän työtunteja, vaikka työelämässä mukana olevat tekevät vähintään yhtä paljon työtä kuin tähänkin asti. [s. 22] (Kommentti: ”Työn”, ”tehdyn työn” ja ”tehtyjen työtuntien määrän” välille ei voi varsinkaan tulevaisuuden työelämässä laittaa suoraan yhtäläisyysmerkkejä. Asiat toki liittyvät toisiinsa läheisesti, mutta niiden välinen suhde vaatisi laajempaa pohdiskelua ja ainakin "työn tuottavuuden" ottamista mukaan arviointiin.)
4. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana useampi hallitus ja monet muut yhteiskunnalliset toimijat, päätöksentekijät ja valmistelijat, ovat uskoneet globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten toimivien johtajien ja strategisen johdon tahtoon edistää Suomen ja suomalaisten etua. Olemme kuvitelleet, että näiden ihmisten ja yritysten logiikkaan kuuluu kantaa huolta Suomen kansantalouden menestyksestä ja suomalaisten ihmisten työllisyydestä. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana olemme nähneet, kuinka globaaleilla markkinoilla toimivien suuryritysten tulee toimia menestyäkseen globaaleilla markkinoilla. [s. 24]
5. Tosiasia kuitenkin on, että yritysten toimintaa ohjaa puhtaasti niihin rahojaan sijoittaneiden tahojen intressit. Omistuksen arvon kartuttaminen ja omistuksesta saatavien tuottojen nopea kasvaminen ovat asioita, jotka yksiselitteisesti ohjaavat toimintaa näissä yrityksissä. Jos voittoa tuottavan yrityksen toiminnasta voi saada toiminnan muualle sijoittamalla vielä enemmän voittoa, näin tehdään. Riippumatta siitä, mitä Suomelle tai suomalaisille tapahtuu. [s. 25] (Kommentti: Juuri näin globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset toimivat.)
6. Suomeen on rakennettava suomalaisten ihmisten työllistymiseen sitoutunutta, maailman megatrendien varaan rakentuvaa vientiteollisuutta ja palvelutoimintaa. Tämän strategian toteuttamisessa tarvitaan monenlaista pääomaa ja omistajuutta. Valtion aktiivinen toiminta uuden viennin ja työpaikkojen synnyttämiseksi tulee olemaan ainakin aluksi keskeinen, myös omistajana ja uuden toiminnan luojana on merkittävä uuden toiminnan edellytysten luojana. Sitä ei pidä ideologisista syistä kieltää. [s. 25]
7. Julkisen sektorin Investointeja tulisi suunnata toisaalta konkreettisiin hankkeisiin Suomessa kuten raideverkon voimakkaaseen kehittämiseen, tietoyhteiskunnan infrastruktuurin rakentamiseen, kotimaisen energiantuotannon lisäämiseen, energiatehokkaan ja ekologisesti kestävän rakennuskannan luomiseen sekä työvoiman osaamistason ja työkyvyn parantamiseen erityisesti aikuisväestön kohdalla. Näin syntyisi toisaalta suoraan uusia työpaikkoja, mutta myös markkinoita yksityisille yrityksille. [s. 26]
8. Samalla valtion tulisi suunnata omistaja- ja sijoituspolitiikkaansa uudelleen. Tavoitteena tulisi olla uusien, potentiaalisten elinkeinoalojen tunnistaminen edellytysten luominen uusien, potentiaalisten elinkeinoalojen tunnistamiselle ja kyseisten alojen yritysten auttaminen kasvamaan ja kehittämään uusia tuotteita ja palveluita ja sijoitustuottojen lisääminen valtion tulovirran turvaamiseksi ja lisäämiseksi. [s. 26] (Kommentti: Valtion käynnistämä kansainvälisillä markkinoilla kilpaileva yritystoiminta hankkimassa sijoitustuottoja valtion kassaan on kaunis ajatus, mutta ei ehkä realismia.)
9. Valtio ei aina osu oikeaan. Taloushistoriassa on kuitenkin käynyt usein niin, että valtio on pystynyt antamaan suuntaa elinkeinorakenteen kehitykselle omilla panostuksillaan. Tulevina vuosina valtio voisi määritellä selkeästi muutaman avainsektorin ja teknologian valtion tulisi tukea sellaisten avainsektorien ja teknologioiden määrittelyä, joihin Suomessa tullaan panostamaan tulevaisuudessa. Tämä loisi mahdollisuuksia ja markkinoita myös yksityisille yrityksille. [s. 26]
10. Valtiolla on taloudellisessa toiminnassa merkittävä strateginen intressi, sijoittajaintressin ohella. Valtiolla on mahdollisuus – mikäli sillä on selkeä kasvu- ja omistajapoliittinen linja – osallistua kasvun ja työllisyyden lisäämiseen sekä Suomen uusteollistamiseen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Parlamentaarisen komitean tehtäväksi tulisi antaa uuden teollisuuden ohjelman luominen. [s. 27] (Kommentti: Parlamentaarinen komitea ja globaaleilla markkinoilla kilpaileva teollisuus kuulostaa eksoottiselta yhdistelmältä vuonna 2014.)

Rinteen pamfletin on valmistellut 30 hengen porukka, joiden joukossa on ollut keskeisiä sosialidemokraattisia asiantuntijoita. Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen tarvittaisiin uutta teollisuutta ja infrastruktuurihankkeita. Vaikka ehdotus parlamentaarisen komitean perustamisesta valtiollisen "uusteollisuuden" suuntaviivojen luomiseksi ja lisävelan ottaminen kansainvälisille vientimarkkinoille tähtäävien sijoitustuottoja generoivien valtionyhtiöiden luomiseksi herättävät mielessäni epäilyksiä, en kuitenkaan halua ampua Rinteen ehdotuksia suoralta kädeltä alas. Parempi tehdä edes jotain, kuin olla tekemättä yhtään mitään. Jospa tehtäisiin näin:

1. Perustetaan parlamentaarinen komitea luomaan Suomi nousuun -teollisuusstrategia. Komitea tekee esityksen uusista painopistetoimialoista, ja karkean arvion siitä kuinka paljon rahaa niillä toimivan teollisuuden käynnistämiseen tarvittaisiin.
2. Esitellään ohjelma merkittävimpien suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoitusjohtajille. Heillä on kattava kokemus parhaiten kasvavien toimialojen ja sijoituskohteiden tunnistamisesta globaaleilta markkinoilta, ja heillä on myös kymmenien miljardien eurojen edestä kokemusta hyvien ja huonojen sijoitusten tekemisestä. He tuntevat globaaleilla markkinoilla menestymisen edellytykset.
3. Jos parlamentaarinen esitys on uskottava, niin parin miljardin euron sijoitusten uudelleenallokointi globaaleilta markkinoilta Suomeen onnistuu työeläkeyhtiöiltä käden käänteessä. Ja näin saadaan Suomi nousuun! Muussa tapauksessa jatketaan kohdasta 4.
4. On mahdollista että työeläkeyhtiöiden sijoitusvastaavien mielestä parlamentaarinen Suomi nousuun -sijoitussuunnitelma ei täyttäisikään TELliin kirjattua tuottavuuden ja turvaavuuden vaatimusta. Ei edes erittäin pitkällä aikavälillä, eikä siinäkään tapauksessa, että Suomen talouden elpymisen ja työllisyyden paranemisen vaikutukset huomioitaisiin tuottovaatimusta alentaen. Tässä tapauksessa pyydetään työeläkesijoittajilta selvitys sijoitussuunnitelman hylkäämisen syistä, ja perustellut parannusehdotukset.

4.1 Jos ongelma on ehdotuksen sisällössä: Parlamentaarisen komitean luomaan ohjelmaan sisältyviä toimialavalintoja ja muita linjauksia voidaan varmasti tarkistaa. Parlamentaarikoille sopinee linjan justeeraaminen, kunhan vain Suomeen saadaan syntymään uutta taloudellista aktiviteettia ja työtä.

4.2 Jos ongelma on rahoituksen määrässä: Entä jos todetaan että 2-3 miljardia euroa ei riitä, vaan uuden luomiseen tarvittaisiinkin 20-30 miljardia euroa? Työeläkevakuuttajien sijoitustoiminta tuotti viime vuonna noin miljardi euroa kuukaudessa. Puhuttaisiin siis 2-3 kuukauden tai 2-3 vuoden sijoitustuottojen uudelleenallokoimisesta. Jos Suomi nousuun -sijoituksen tuotto-odotus olisi edes suurin piirtein samalla tasolla kuin vaikkapa keskimääräisen hedge fund -sijoituksen, niin siinä tapauksessa voitaisiin käydä vaikkapa parlamentaarinen keskustelu isänmaan edun ja portfolioteoreettisesti oikeaoppisen salkun hajauttamisen välisestä suhteesta.

4.3 Jos ongelma on Suomen työelämässä: Jos uuden teollisuuden luominen Suomeen edellyttäisi suurempia rakenteellisia muutoksia Suomen työelämässä, työeläkeyhtiöt olisivat oiva aloitteentekijä näidenkin asioiden kuntoon laittamisessa. Ilman kolmikannan hyväksyntää ja tukea ei merkittäviä muutoksia voida saada aikaan. Jos Suomi ei edes kotimaisten työeläkeyhtiöiden näkemyksen mukaan ole houkutteleva sijoituskohde, niin ehkä asioille pitäisi tehdä jotain.

Disclaimer 1: Jos olen tulkinnut Aate, liike ja tulevaisuus -teoksen tekstejä kuin piru raamattua, niin siitä pahoitteluni. Tarkoitukseni on kuitenkin edistää yhteistä asiaamme, eli Suomen hyvinvointia.

Disclaimer 2: Jotkut esittämäni asiat eivät ehkä ole realistisia, mutta pelkkä keskustelun herätteleminenkin lienee paikallaan. Työeläkeyhtiöiden sotkeminen mukaan tähän keskusteluun on mielestäni perusteltua, koska kolmikantaa tarvitaan Suomen työelämän haasteiden selättämiseen. Ja jos Suomen uusteollistaminen vaatii merkittäviä pääomasijoituksia, niin valtion velkaraha on huono väline siihen tarkoitukseen. Lisävelkaantuminen pudottaisi Suomen luottoluokitusta, nostaisi korkoja ja johtaisi kurjistumisen kierteeseen. Sen sijaan työeläkeyhtiöiden allokaatiomuutos sijoitusinstrumentista ja maasta toiseen on vain business as usual, jota Standard & Poors tai Moody's tuskin edes huomaisivat. Haasteenamme on luoda Suomeen sellaiset olosuhteet, että työeläkeyhtiöiden ahneilla sijoitusjohtajilla olisi TELlin mukaiset perusteet kotiuttaa pieni osa yli 100 miljardin euron kansainvälisistä sijoituksistaan Suomi nousuun -hankkeen siemenrahoitukseksi..